Laihduttajan päiväkirja

Kun ikää on tullut lisää ja ruokakin on maistunut, niin sehän näkyy myös vaa'an lukemassa. Eikä hormonitoimintakaan ole puolellani. Tänä aamuna ylitettiin 68 kg. Joten nyt on aika ryhdistäytyä ja katsoa mitä sinne suuhun laittaa ja mihin aikaan. Viime viikolla kävimme siipan kanssa pk-seudulla nauttimassa hyvistä ruoista ja juomista sekä vähäisestä liikunnasta, mikä varmasti kostautuu painossa. No, torstaina sentään tuli käveltyä paljon kun HSL:n vuorokausilipusta loppui voimassaoloaika. Kävely hivenen normaalia korkeakantaisemmilla kengillä rasittaa kyllä jalkoja, mutta eihän siitä ole juurikaan apua kalorinkulutuksessa... No, ei muuta kuin itseä niskasta kiinni, homma julkiseksi ja tässä sitä ollaan.

Ihan liikkumattomana en sentään ole ollut. Eilinen 100 km:n sunnuntaipyöräily tehtiin eväsretkimäisesti, kuten viimeaikoina on ollut tapana.  Ensin 35 km Ylikiiminkiin, evääksi patongit ja valion kahvijuomat. Matka jatkui Muhoksen päivärinteelle, jossa pienet mehut ja vesipullojen täydennystä ja loppumatka kotiin ja vähän päälle, että saatiin 100 km täyteen. Toukokuun pyöräilykilometrit kokonaisuudessaan 527,6. Lisäksi juoksua 60,2 km, mikä on vähemmän kuin oli tavoitteena.

Koronarajoitusten lievennettyä kahvakuula alkoi jälleen. Toissa viikolla maanantai oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, viime viikolla kuulailtiin sateessa. Tänään ei pitäisi sadella, mutta ihan niin lämmintä kuin odotin, ei taida olla, mutta eipä se kuulaillessa niin haittaakaan.

Tästä sitä on suunnattava kesää kohden ja koitettava saada kroppa bikinikuntoon.

Nastalenkkari- ja hiihtokausi avattu

Syksy on jo kääntynyt joulukuuksi, joten nyt kai voi puhua jo talvesta? Nastalenkkarikausi tuli avattua jo parisen viikkoa sitten, silloin kun vielä yhteislenkkejä järjestettiin ja niihin oli hyväksyttyä osallistua. 14 km meni ihan kivasti porukakka juostessa ja samalla jutellessa. Nyt harmillisesti koronatilanteen pahentuessa itsenäisyyspäivän Suomijuoksua ei sattuneesta syystä järjestetty yhteislenkkinä, joten viime perjantaina askartelimme gpx-jäljen suuntoihimme ja pienen aikatauluerimielisyyden setvimisen jälkeen kävimme kipittelemässä kyseisen reitin jo perjantaina. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun tuli hyödynnettyä reittiominaisuutta. Joka alikulun jälkeen ja liikennevaloihin pysähtyessä ranneosan näytössä suunta kyllä pyöri kuin väkkärä, mutta se ei haitannut kuin ihan alkumatkasta. Esimerkiksi sairaalatyömaan kohdalla opiti vähän soveltaa reittiä käytöstä poissaolevien kevyenliikenteen väylien takia. 

Kilometrejä tuli 24 ja viimeisillä kilsoilla tuli laitettua välillä vähn kävelyksi, kun päivällä oli tullut syötyä ehkä turhan kevyen puoleisesti. Lopussa vielä juostiin yksi kortteli pitkäksi, mutta ei se onneksi kartassa pahasti näy. Mutta niin vain saatiin reitti pääosin juostua (hölkättyä), Eväinä oli vettä, geeli ja yksi cliffbar-patukka puoliksi. Välillä olisi tarvinnut otsalamppua ja välillä nähtiin ihailtiin maisemia. Reitin alkuperinen tekijä on kyllä nähnyt vaivaa reittiä suunnitellessa!

Hiihtokausikin on avattu. Somessa kehuttiin kovasti Köykkyrin latuja, joten suuntasimme eräänä lauantaina sinne. No joo, vapaan tyylin menijöille tosiaan oli latupohjia, mutta meidät peruspertsaamenevät oli vielä silloin unohdettu. Nitkuteltiin siinä sitten 3 km lonkankoukistajat kipeiksi, juostiin lyhkäinen lenkki päälle ja palattiin kotiin. Siitä sisuuntuneena lähdettiin sitten parin päivän päästä katsomaan, josko kotikaupunki pitäisi paremmin huolta pertsanhiihtäjistä, ja kyllä, näin oli! Pääsääntöisesti oli oikeinkin hyvässä kunnossa, mutta välillä kyllä kiitin mielessäni siippaa, joka oli pakottanut laittamaan jalkaan vanhemmat sukset "alkukauden suksiksi". 

 

Oulun kaupungin kansanterveystyötä :)

Tänä vuonna reaaliaikainen latutilannetieto ei ole ollut ihan niin reaaliaikaista kuin olisin toivonut. Miksi lie ei ole päivittynyt kunnolla.

 

 

Auts mikä alkuviikko...

Viime viikon maanantaina oli taas perinteinen kuntopiirityyppinen prässi. Se onkin hehkeää kun keski-ikäinen toimistotyöläinen yrittää treenata siinä missä oikeammat urheilijat. Burpee, viivajuoksu, vuorikiipeilijä, askelkyykkyhyppy ja punnerrukset taputuksilla. Niistä on alkuviikon kipeät lihakset tehty.

Ilmeisesti punnerrukset taputuksilla oli viime viikolla useamman valmentajan lempiliike, sillä keskiviikkona näitä tehtiin myös juoksutreenien päätteeksi. Vasen kylki kainalon alta olikin kosketusarka ja huomasin sen turvonneen. No Pain No Gain. Toki turvotus lähti parissa päivässä.

Lauantaina aamupuoleen sain tehtyä pidemmän lenkin täysin pk1 alueella. Hitaasti mutta varmasti. Sää on kyllä todella ankea, ulkona näyttää olevan pimeää ja harmaata läpi vuorokauden. Puolen päivän aikaan kun pitäisi olla valoisinta, tuntuu, että heijastinliivi on tarpeellinen ja 15 jälkeen alkaa olla jo pimeää. Eilenkin luulin että on jo myöhäinen ilta, mutta kello tosiaan oli vasta vähän yli 3 iltapäivällä. Tulisi nyt sen verran lunta, että maisema valaistuisi ja pystyisi hiihtämään...

Lauantaiaamuna päätin myös alkaa satsaamaan enemmän aamulenkkeihin. Kotona työskennellessä ei oikein tule aamuaktiivisuutta. Ja iltapäivällä alkaa olla mieli yhtä musta kuin sää ulkona, joten ehkäpä se aamun pimeys olisi parempi kuin illan. Maanantaina olikin ensimmäinen aamu kun pinkaisin puoli seitsemän jälkeen pihalle ja tein 40 minsan kevyen lenkin. Syke pysyi kivasti pk1-alueella tälläkin kertaa. Pikainen suihku ja aamukahvin keittoon. Tällä kertaa siippa  laittoi aamupalaksi karjalanpiirakoita ja munavoita puuron sijaan. Olipa vaan mukava aloittaa aamu tällä tavoin! Tällä viikolla olikin maanantaiprässin sijasta luvassa kehonhuoltoa töiden jälkeen. Ai että, se tuli kyllä tarpeeseen!

Tiistaiaamuna vuorossa oli sauvakävelyä ja keskiviikkoaamuna hieman lyhyempi, puolentunnin hölköttely, joskin illlalla olisi juoksuliikkeen treenit. Toivotavasti ehdin niihin! Eilinen meni töissä aamukahdeksasta illalla puoli kahdeksaan, tämän päivän toivoisin menevn hieman nopeammin. No, siinä missä aamuheräämiset ovat aikaistuneet, niin vastaavasti illalla pitää yrittää lähteä nukkumaan aiemmin kuin yleensä, siinä on vielä vähän tekemistä... 

Kerrankin olen aktivoitunut aikanaan joululahjojen suhteen. Olen paketoinut sukulaislapsille lahjoja ja sainpa tilattua siipalle joululahjamärkkärin, kun hänen edellinen on useamman vuoden vanha ja epäilen, että mahtaako se kestää enää kovin kauan. rushoutletista löytyi Zone3 Aspire (limited edition) joka on ehkä hienoimman värinen märkkäri, jonka olen nähnyt. Jo vain naaraaminen helpottuu, vai mitenhän se siippa totesikaan...

 

Niskasta kiinni, vai miten se nyt meni

Ylimenokaudelta siirtyminen normitreeniarkeen ei ole ollut ihan helppoa. Itseasiassa se on vieläkin vähän vaiheessa... Lisäksi syksyn pimeys painaa päälle ja tuntuu että aika menee ihan hirmuisen nopeasti. Tove Janssonin  syyslaulun sanoin "miten paljon mä tehdä tahdoinkaan, miten vähän siitä aikaan mä sainkaan" - Niinpä niin. Pimeät illat saavat tuntumaan siltä, että päivä on jo ohi ja nukkumaan on mentävä, vaikka kello kävisi vasta seitsemää illalla. Vaikka harvoinpa sitä tulee sitten kuitenkaan mentyä ajoissa nukkumaan, vaikka kovasti olen yrittänyt siinäkin petrata. Eikä tilannetta helpota se, että tänä talvena voi vain haaveilla etelän lämmöstä ja auringosta. Nyyh.

Tarkoitus tosiaan on ollut ottaa itseä niskasta kiinni ja viime viikolla tulikin maanataina käytyä sauvarinteessä, keskiviikkona juoksutreeneissä, perjantaina ihan muuten vaan juoksemassa ja sunnuntaina isänpäivän helpolla maastopyöräajelulla. Tässä on pyöräilyssä ollut vähän taukoa, joten pyöräilemättömyys tuntui yllättäen jaloissa.

Sen sijaan kehonhuolto ja lihaskunto ovat jääneet aivan liian vähälle. Eritoten lihaskunto. Siinä olisi se suurin niskasta kiinniottamisen paikka. Ja uimassa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan. Oman lisänsä on tuonut työpaikanvaihto, joka luonnollisesti aluksi ainakin lisää kuormitusta sillä sektorilla. Lisäksi on pitänyt miettiä tulevaisuutta muutenkin. No, päivä kerrallaan. Muutokset tulevat ajallaan.

Jotta homma ei menisi taas pelkästään kaiken tekemättömyyden ja mitä pitäisi tehdä listaamiseksi, pitäisi katsetta kääntää jo tulevaisuuteen, eikä vähiten siksi, että ilmoittautuminen tapahtumaan lisää kummasti treenimotivaatiota. Muita motivaatiota lisääviä tekijöitä on huippuseura treeneissä kuin treeneissä! Viime maanantaina oli karmea ilma, myrskysi ja satoi. No, treeneissä se on vain pukeutumiskysymys, joten onneksi sadetakit löytyivät autosta. Ja sadekin laantui hieman kun sivakoimme ilman suksia Köykkyrin rinnettä ylös ja alas.

Moni valmentaja puhuu kokonaiskuormituksesta ja olen itsekin sitä mieltä, että myös henkisen puolen kuormitus on huomioitava. Näillä minun vähäisillä treenimäärillä se ei ole ongelma ja lenkille lähtö onkin keino purkaa kuormitusta ja laskea stressiä. Nyt uudessa työpaikassa on uudet käytännöt ja paljon opittavaa, niin onhan se selvä että se vaikuttaa kokonaisuuteen. Vielä kun istuu päivän koneen ääressä, niin jonkinlainen ulkoilu on enemmän kuin toivottavaa. Sen tässä huomasin, että vaikka yleensä rakastan tehdä käsitöitä, niin nyt en ole vähään aikaan ottanut kudinta käteen. Ja koska keskeneräisiä käsitöitä löytyy nurkista, joten oletan että kohta pääsen niissäkin eteenpäin.

Välillä tuntuu, että sitä aiheuttaa itselleen hurjat paineet, kun miettii mitä kaikkea pitäisi tehdä. Vaikka tärkeämpää kai olisi olla iloinen siitä, että käy lenkillä eikä vain murehtia sitä, että pyöräily tai uinti on tekemättä... Ehkäpä olisi aika kaivaa keväinen juoksuohjelma sähköpostin syövereistä ja alkaa noudattamaan sitä. Kyllä se siitä ja näillä eväillä taas eteenpäin uuteen viikkoon.  :)

Ylimenokausi ja palauttelua

Ensimmäistä kertaa ikinä vietän ylimenokautta. Tai onhan sitä aiemminkin tullut oltua erinäisten syiden takia oltua pidempiä aikoja liikkumatta, mainittakoon esimerkiksi työmatkat ja gradun vääntäminen... No, nyt on ihan tarkoituksella hiljennetty menoa. Vajaaseen pariin viikkoon en ottanut yhden yhtäkään treeniä talteen Suunnolla, tokikin se oli ranteessa mutta en tallentanut harjoituksia. Enkä niitä kyllä juurikaan tehnytkään. Kepeää kävelyä ja sen sellaista arkipuuhastelua. Olin jopa yhden keksiviikon pois keskiviikon juoksutreeneistä. Tein vain mikä tuntui hyvältä. Liikuskelin paljon metsässä suppilovahveroita etsien. Yhden hölkkä-kävelylenkin tein kuopuksen kanssa ja yhden kevyen ja lyhkäisen lounaslenkin.

Kävimme siipan kanssa Rukalla katsomassa kun laskukausi starttasi. Vähän teki mieli itsekin rinteeseen, mutta lähdimme sen sijaan patikoimaan kohti Konttasta eväät selässä. Ihan Konttaseen asti ei menty, käytiin Suolammen laavulla paistamassa eväsmakkarat ja juomassa teet ja lähdimme takaisinpäin. Teki kyllä hyvää päästä vähän muihin maisemiin välissä. Henkiseltä puolelta palauttelu on ehkä ollut tärkeämpi juttu kuin olen osannut ajatellakaan.

Jossain Valtavaaralla päin, sumuista oli

Siellä ne laskettelurinteet oikeasti oli käytössä

Nyt syksyllä olisi siis tarkoitus tehdä voimaa, lihaskuntoa ja pk:ta. No, voimatreenejä on kyllä tullut, mutta PK-osuus on jäänyt toistaiseksi varsin köpöiseksi. Eilen yritin lähteä maastopyörällä ihan vaan mukavalle lenkille, mutta varsin kostea räntä- ja lumisade päätti lenkin ennen aikojaan. Sormet olivat sen verran jäässä että itku meinasi päässä siinä vaiheessa kun niitä kotona sulattelin. Kaikki kamppeet olivat litimärkiä ja kypärästä piti lumet sulatella hanan alla. Muuten pukeutuminen oli riittävää, paitsi hanskojen suhteen.

Kuva eiliseltä räntäsadelenkiltä

Lähiluontoa viime viikolta

Sanginjoki ja auringonlasku

 

Harmi kun kahvakuulatunnit loppuivat. Kyllä huomasi kesällä, kuinka hyvin ne toimivat erityisesti keskivartalon kunnossapidossa! Nyt pitäisi aktivoitua tekemään niitä sitten itseohjautuen, kun ohjattuja tunteja ei ole. Siinähän sitä onkin jo tavoitteita syksylle!

Terwamaraton 2020 kisarapsa

Täällä blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa. Ehkä sitä on keskittynyt enemmän oleellisuuksiin kuin niistä kirjoitteluun... 

 

Kesällä ei liiemmälti ollut tapahtumia. Syötetriathlonilla toimin kisakansliassa, siippa kävi sentään perusmatkan siellä. Kesä painottui enemmän juoksutreeniin, sillä ilmoittauduin syksylle siirretylle Terwamaratonille. Olin siitä suht hissukseni, mutta en nyt mitenkään peitellytkään sitä. Aika paljon epäuskoisia ilmeitä näin, kun kerroin ilmoittautuneeni maratonille. Vielä lauantaiaamuna, kun lähtöön oli 15 minsaa aikaa, niin eräs tuttu sanoi "jos pääset maaliin". Jos usko ei ollut itselläkään kovin korkealla, niin ei näemmä muillakaan...

Koska en ole mikään nopea juoksija, niin olin punnitsin kovasti, että lähdenkö 4:30 vai 5 h:n jäniksen perään. Valitettavasti 4:45 jänistä ei ollut. No hetimiten ensimmäisen kilometrin kohdalla katselin vauhtia (alle 6min/km) että 4:30 jänis menee liian kovaa minun tasooni nähden ja hiljensin suosiolla vauhtia. Ensimmäisellä huoltopisteellä otin vähän urheilujuomaa ja kävin vessassa. Edessäni juosseet kaksi miestä katosi sillä aikaa näköpiiristä.

Sen jälkeen n. 7 km:n kohdalla otin geelin ja vettä. Koska mahani ei ole tykännyt geeleistä yhtään, olin varautunut myös kuivalihalla. Jokaisen geelin jälkeen otinkin vähän kuivalihaa pureskeltavaksi. Ja huoltopisteellä tietty vettä. Tässä vaiheessa olin jo aika lailla saavuttanut ne kaksi miestä jotka saivat hyvin etumatkaa vessakäyntini takia.

Kävelin pari pientä ylämäkeä ja ohitin toisen miehistä. Juoksin juomareppuisen miehen perässä ja huomasin, että hänelläkin vauhti vähän seilasi. 15 kilsan kohdalla aiemmin ohittamani mies ohitti minut ja juomareppuinen kaveri meni vessaan. Siinä sitten juoksin yksin.

Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, vaikka vauhtia olisi voinut vähän kiristää, mutta säästelin toista kierrosta varten. Toisella kierroksella vauhti 6:30 luokkaa, tietysti vähän vaihdellen ja huoltopisteillä kävelin. Ja tietty ne pari ylämäkeä kävelin.

Jossain 27-28 kilsan kohdalla meinasi usko loppua, mutta otin kolan makuisen, kofeiinia sisältävän geelin joka piristi kummasti. Ohitin piakkoin sen miehen, joka oli ohittanut minut aiemmalla kierroksella. Mietin, että tästäkö olen unelmoinut ja nyt elän unelmaani. Kyllä on ihmisellä aika paskat unelmat...

Jossain 33 kilsan kohdalla tuli tuttuja vastaan jotka tsemppasivat. Sillä oli iso merkitys. 8 kilsaa matkaa jäljellä ja otin viimeisen geelin. Selkiä alkoi tulla vastaan, joista osa oli varmaankin puolimaratonin juoksijoita. Yhden maratonilla olevan kanssa vaihdoin pari sanaa, hän oli kävelemässä kun ohitin ja lähti hököttelemään vähänki aikaa samaa matkaa. Hän kertoi, että 4:30 jänis oli juossut sen verran kovaa, että ensimmäiseen kierrokseen oli mennyt aikaa jotain 2:10. Sanoin että huomasin heti alussa jo, että se oli liian kovavauhtinen porukka minulle.

No, menin menojani. Ohittelin juoksijoita. Viimeisellä juomapisteellä otin ihan vähän urheilujuomaa ja vettä. VIRHE! Hyvin pian sen jälkeen alkoi pistämään oikeaan kylkeen ja juoksu muuttui raahustamiseksi. Viimeiset 4 kilsaa oli täyttä tuskaa! 2 aiemmin ohittamaani naista pääsi ohitseni helposti. Jatkoin silti juoksemista (jos sitä enää voi juoksuksi sanoa) muistellessani "kipu kestää vain hetken, luovuttaminen ikuisesti". Lisäksi kisjärjestäjät olivat laittaneet voimaannuttavia iskulauseita reitin varteen kuten "ei auta itku maratonilla" ja "et voi tietää rajojasi jos et ylitä niitä".

Maaliin tulin loppuajassa 4:49:19. Alitin kuitenkin viiden tunnin henkisen aikarajan. Vähän jäi kaivelemaan, että olisiko se 4:45 ollut sittenkin alitettavissa, mutta se menee sitten jossittelun puolelle.

 

Sain myös itsestäni n.18 km:n kohdalla otetun kuvan, jossa askel näyttää aikas keveältä (ja tuntui myös). 

Sää ja varustus

Sadetta riitti alusta alkaen. Päätin juosta pitkähihaisessa paidassa. Ja vaikka osallistumislahjana tuli buffi, niin enpä hoksannut ottaa sitä mukaan. Onneksi siippa löysi autosta vanhan, kulahtaneen buffin, joka kaulassa sitten lähdin taapertamaan. Vaatetus oli sopiva, ainoastaan sormet meinasivat paleltua, vaikka heiluttelin käsiä. Ensimmäisellä kierroksella oikea käsi oli ihan sopivan lämmin, mutta vasen niin kohmeessa, että sillä ei oikein pystynyt edes geeliä avaamaan. Jälkimmäisellä kierroksella molemmat kädet olivat ihan kohmeessa.

Maraton lähti siis 11:00, ja alusta asti sateessa. Kengätkin olivat märät siinä 7 kilsan kohdalla. Välillä oli onneksi pätkiä, ettei satanut lainkaan. Ja kun puolimaraton starttasi 13 aikaan, meinasi välillä jopa aurinkokin pilkistellä. Puolimaratonin juoksijat saivatkin juosta ilman sadetta. Maratonin loppumatkasta taas satoi. Ja vaikka moni sanoi, ettei tuullut niin kyllä tuuli. Se kun ei ollut mikään kiva, kuivattava tuuli vaan ennemminkin viilentävä.

Maratonin jälkeen hörpin maalialueella kahvin, vaihdoin kuulumisia tuttujen kanssa ja sitten olikin jo kiirus lähteä kotiin pesulle.

Palauttelu

Kotona kävin suihkussa ja venyttelin vähäsen. Illalla tosiaan lähdettiin juoksuliikkeen porukan kanssa syömään. Menomatka sujui helposti citybussilla. Kun oli päivän elänyt geeleillä, urheilujuomalla, vedellä ja banaanilla, höystettynä pienoisella määrällä kuivalihaa, olikin jo mukava saada ruokaa. Ravintolan wc:t olivat alakerrassa, eikä portaissa ollut kaidetta, joten vaati melkoista luonteenlujuutta päästä portaat alas.

Sitten käveltiin siipan kanssa kotiin keskustasta, raikas ulkoilma teki hyvää. Illalla kotona iski hirmuinen palelukohtaus ja tuntui, että jalat kramppaavat. Yö meni hieman heikosti, syke oli korkealla ja lonkat olivat kipeähköt. Joka kerran kun muutin asentoa, heräsin.

Siippa oli ostanut pienen samppanjapullon, joten sunnuntaiaamuna sain ihanan samppanja-aamiaisen. Koska lonkkien takia en oikein halunnut kävelemään, niin käytiin sitten pyöräilemässä palauttelumielessä maastopyörillä hitaasti parikymmentä kilsaa.

Muuta

Hengityselimet olivat ilmeisesti aika lujilla juostessa, joten syvään sisäänhengitys meinaa vieläkin vähän ahdistaa ja aiheuttaa yskäreaktion.

Kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen suoritukseen, erityisesti siihen että asento pysyi suurimman osan matkasta kunnollisena ja juoksu tuntui ihan hyvältä ja jopa kevyeltä! Hiertymiä ei tullut (tai sitten niin pieniä ettei niitä lasketa), kengät toimivat hyvin. Kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty ja mukava tapahtuma!

 

Voihan arjen harmaus ja ihanuus

Viime viikko oli vaihteleva. Välillä aurinkoa, välillä pilvistä, kuten sääkin. Puikot ovat heiluneet ahkerasti, siipalle sain tehtyä hailuotoneuleen, kuopukselle on jo toinen sellainen tulossa. Että kudontabacklog vain kasvaa, kun ideoita on mutta toteuttaminen onkin vähän hitaampaa. Viime keväisen Irlannin reissun jälkeen lämpimät neuleet ovat nousseet arvoon arvaamattomaan ja ajattelin tehdä seuraavaksi mekon. Lisäksi pienempiä välineuleita on siellä täällä... Lankavarastoa pitäisi saada pienennettyä, että saisi ostaa uusia...

Tein vaaleaa leipää hapanjuureen, se kun on vähän hitaampi prosessi kuin tavallinen hiivataikinan teko. Tällä kertaa kärsivällisyys riitti ja leivät onnistuivat vallan mainiosti. Lisäksi tekaisin viikonlopun herkutteluhetkiin punajuuri-suklaakakkua, kun jääkaapissa oli keitetty punajuuri odottamassa käyttöä. Kakku onnistui hyvin, vaikka ohje olikin ihan itse sovellettu.

Lauantaina kävin kevään ensimmäisen kippurasarvilenkin cyclolla. Ajelin rauhallisesti 1h20 min, paluumatkalla vastatuuli oli melko voimakas. Tiet olivst muutamaa jää/sohjokohtaa lukuunottamatta melko hyvässä kunnossa. Oli kerrassaan rentouttavaa ajella itseksiin kaikessa rauhassa.

Juoksu on sujunut ohjeen mukaisesti, alkuviikon VK jopa yli odotusten. Loppuviikolla alkoi jaloissa tuntumaan vähän penikkaoireilun tapaista. Venyttelin ahkerasti ja mielessä kävi jo, että pitäisi viikon juoksutaukoa. Sunnuntain pitkiksellä ei enää ollut vaivoja ja sain juostua ihan mukavasti rauhallisen pk-lenkin, kilometrejä kertyi 12 ja syke pysyi aika hyvin pk2 alarajalla. Ainoa ongelma tuli kun toinen kenkä hiersi jalkapohjaan. Onneksi se vaivasi loppumatkasta eikä rakko puhjennut.

Pitkästä aikaa kävin myös tankoilemassa sunnuntaina. Ensimmäisessä invertissä aamupäivän juoksu aiheutti krampin jalkaan, mutta ei onneksi sen kummempaa.