Ylimenokaudelta siirtyminen normitreeniarkeen ei ole ollut ihan helppoa. Itseasiassa se on vieläkin vähän vaiheessa... Lisäksi syksyn pimeys painaa päälle ja tuntuu että aika menee ihan hirmuisen nopeasti. Tove Janssonin syyslaulun sanoin "miten paljon mä tehdä tahdoinkaan, miten vähän siitä aikaan mä sainkaan" - Niinpä niin. Pimeät illat saavat tuntumaan siltä, että päivä on jo ohi ja nukkumaan on mentävä, vaikka kello kävisi vasta seitsemää illalla. Vaikka harvoinpa sitä tulee sitten kuitenkaan mentyä ajoissa nukkumaan, vaikka kovasti olen yrittänyt siinäkin petrata. Eikä tilannetta helpota se, että tänä talvena voi vain haaveilla etelän lämmöstä ja auringosta. Nyyh.
Tarkoitus tosiaan on ollut ottaa itseä niskasta kiinni ja viime viikolla tulikin maanataina käytyä sauvarinteessä, keskiviikkona juoksutreeneissä, perjantaina ihan muuten vaan juoksemassa ja sunnuntaina isänpäivän helpolla maastopyöräajelulla. Tässä on pyöräilyssä ollut vähän taukoa, joten pyöräilemättömyys tuntui yllättäen jaloissa.
Sen sijaan kehonhuolto ja lihaskunto ovat jääneet aivan liian vähälle. Eritoten lihaskunto. Siinä olisi se suurin niskasta kiinniottamisen paikka. Ja uimassa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan. Oman lisänsä on tuonut työpaikanvaihto, joka luonnollisesti aluksi ainakin lisää kuormitusta sillä sektorilla. Lisäksi on pitänyt miettiä tulevaisuutta muutenkin. No, päivä kerrallaan. Muutokset tulevat ajallaan.
Jotta homma ei menisi taas pelkästään kaiken tekemättömyyden ja mitä pitäisi tehdä listaamiseksi, pitäisi katsetta kääntää jo tulevaisuuteen, eikä vähiten siksi, että ilmoittautuminen tapahtumaan lisää kummasti treenimotivaatiota. Muita motivaatiota lisääviä tekijöitä on huippuseura treeneissä kuin treeneissä! Viime maanantaina oli karmea ilma, myrskysi ja satoi. No, treeneissä se on vain pukeutumiskysymys, joten onneksi sadetakit löytyivät autosta. Ja sadekin laantui hieman kun sivakoimme ilman suksia Köykkyrin rinnettä ylös ja alas.
Moni valmentaja puhuu kokonaiskuormituksesta ja olen itsekin sitä mieltä, että myös henkisen puolen kuormitus on huomioitava. Näillä minun vähäisillä treenimäärillä se ei ole ongelma ja lenkille lähtö onkin keino purkaa kuormitusta ja laskea stressiä. Nyt uudessa työpaikassa on uudet käytännöt ja paljon opittavaa, niin onhan se selvä että se vaikuttaa kokonaisuuteen. Vielä kun istuu päivän koneen ääressä, niin jonkinlainen ulkoilu on enemmän kuin toivottavaa. Sen tässä huomasin, että vaikka yleensä rakastan tehdä käsitöitä, niin nyt en ole vähään aikaan ottanut kudinta käteen. Ja koska keskeneräisiä käsitöitä löytyy nurkista, joten oletan että kohta pääsen niissäkin eteenpäin.
Välillä tuntuu, että sitä aiheuttaa itselleen hurjat paineet, kun miettii mitä kaikkea pitäisi tehdä. Vaikka tärkeämpää kai olisi olla iloinen siitä, että käy lenkillä eikä vain murehtia sitä, että pyöräily tai uinti on tekemättä... Ehkäpä olisi aika kaivaa keväinen juoksuohjelma sähköpostin syövereistä ja alkaa noudattamaan sitä. Kyllä se siitä ja näillä eväillä taas eteenpäin uuteen viikkoon. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti