Auts mikä alkuviikko...

Viime viikon maanantaina oli taas perinteinen kuntopiirityyppinen prässi. Se onkin hehkeää kun keski-ikäinen toimistotyöläinen yrittää treenata siinä missä oikeammat urheilijat. Burpee, viivajuoksu, vuorikiipeilijä, askelkyykkyhyppy ja punnerrukset taputuksilla. Niistä on alkuviikon kipeät lihakset tehty.

Ilmeisesti punnerrukset taputuksilla oli viime viikolla useamman valmentajan lempiliike, sillä keskiviikkona näitä tehtiin myös juoksutreenien päätteeksi. Vasen kylki kainalon alta olikin kosketusarka ja huomasin sen turvonneen. No Pain No Gain. Toki turvotus lähti parissa päivässä.

Lauantaina aamupuoleen sain tehtyä pidemmän lenkin täysin pk1 alueella. Hitaasti mutta varmasti. Sää on kyllä todella ankea, ulkona näyttää olevan pimeää ja harmaata läpi vuorokauden. Puolen päivän aikaan kun pitäisi olla valoisinta, tuntuu, että heijastinliivi on tarpeellinen ja 15 jälkeen alkaa olla jo pimeää. Eilenkin luulin että on jo myöhäinen ilta, mutta kello tosiaan oli vasta vähän yli 3 iltapäivällä. Tulisi nyt sen verran lunta, että maisema valaistuisi ja pystyisi hiihtämään...

Lauantaiaamuna päätin myös alkaa satsaamaan enemmän aamulenkkeihin. Kotona työskennellessä ei oikein tule aamuaktiivisuutta. Ja iltapäivällä alkaa olla mieli yhtä musta kuin sää ulkona, joten ehkäpä se aamun pimeys olisi parempi kuin illan. Maanantaina olikin ensimmäinen aamu kun pinkaisin puoli seitsemän jälkeen pihalle ja tein 40 minsan kevyen lenkin. Syke pysyi kivasti pk1-alueella tälläkin kertaa. Pikainen suihku ja aamukahvin keittoon. Tällä kertaa siippa  laittoi aamupalaksi karjalanpiirakoita ja munavoita puuron sijaan. Olipa vaan mukava aloittaa aamu tällä tavoin! Tällä viikolla olikin maanantaiprässin sijasta luvassa kehonhuoltoa töiden jälkeen. Ai että, se tuli kyllä tarpeeseen!

Tiistaiaamuna vuorossa oli sauvakävelyä ja keskiviikkoaamuna hieman lyhyempi, puolentunnin hölköttely, joskin illlalla olisi juoksuliikkeen treenit. Toivotavasti ehdin niihin! Eilinen meni töissä aamukahdeksasta illalla puoli kahdeksaan, tämän päivän toivoisin menevn hieman nopeammin. No, siinä missä aamuheräämiset ovat aikaistuneet, niin vastaavasti illalla pitää yrittää lähteä nukkumaan aiemmin kuin yleensä, siinä on vielä vähän tekemistä... 

Kerrankin olen aktivoitunut aikanaan joululahjojen suhteen. Olen paketoinut sukulaislapsille lahjoja ja sainpa tilattua siipalle joululahjamärkkärin, kun hänen edellinen on useamman vuoden vanha ja epäilen, että mahtaako se kestää enää kovin kauan. rushoutletista löytyi Zone3 Aspire (limited edition) joka on ehkä hienoimman värinen märkkäri, jonka olen nähnyt. Jo vain naaraaminen helpottuu, vai mitenhän se siippa totesikaan...

 

Niskasta kiinni, vai miten se nyt meni

Ylimenokaudelta siirtyminen normitreeniarkeen ei ole ollut ihan helppoa. Itseasiassa se on vieläkin vähän vaiheessa... Lisäksi syksyn pimeys painaa päälle ja tuntuu että aika menee ihan hirmuisen nopeasti. Tove Janssonin  syyslaulun sanoin "miten paljon mä tehdä tahdoinkaan, miten vähän siitä aikaan mä sainkaan" - Niinpä niin. Pimeät illat saavat tuntumaan siltä, että päivä on jo ohi ja nukkumaan on mentävä, vaikka kello kävisi vasta seitsemää illalla. Vaikka harvoinpa sitä tulee sitten kuitenkaan mentyä ajoissa nukkumaan, vaikka kovasti olen yrittänyt siinäkin petrata. Eikä tilannetta helpota se, että tänä talvena voi vain haaveilla etelän lämmöstä ja auringosta. Nyyh.

Tarkoitus tosiaan on ollut ottaa itseä niskasta kiinni ja viime viikolla tulikin maanataina käytyä sauvarinteessä, keskiviikkona juoksutreeneissä, perjantaina ihan muuten vaan juoksemassa ja sunnuntaina isänpäivän helpolla maastopyöräajelulla. Tässä on pyöräilyssä ollut vähän taukoa, joten pyöräilemättömyys tuntui yllättäen jaloissa.

Sen sijaan kehonhuolto ja lihaskunto ovat jääneet aivan liian vähälle. Eritoten lihaskunto. Siinä olisi se suurin niskasta kiinniottamisen paikka. Ja uimassa ei ole tullut käytyä pitkään aikaan. Oman lisänsä on tuonut työpaikanvaihto, joka luonnollisesti aluksi ainakin lisää kuormitusta sillä sektorilla. Lisäksi on pitänyt miettiä tulevaisuutta muutenkin. No, päivä kerrallaan. Muutokset tulevat ajallaan.

Jotta homma ei menisi taas pelkästään kaiken tekemättömyyden ja mitä pitäisi tehdä listaamiseksi, pitäisi katsetta kääntää jo tulevaisuuteen, eikä vähiten siksi, että ilmoittautuminen tapahtumaan lisää kummasti treenimotivaatiota. Muita motivaatiota lisääviä tekijöitä on huippuseura treeneissä kuin treeneissä! Viime maanantaina oli karmea ilma, myrskysi ja satoi. No, treeneissä se on vain pukeutumiskysymys, joten onneksi sadetakit löytyivät autosta. Ja sadekin laantui hieman kun sivakoimme ilman suksia Köykkyrin rinnettä ylös ja alas.

Moni valmentaja puhuu kokonaiskuormituksesta ja olen itsekin sitä mieltä, että myös henkisen puolen kuormitus on huomioitava. Näillä minun vähäisillä treenimäärillä se ei ole ongelma ja lenkille lähtö onkin keino purkaa kuormitusta ja laskea stressiä. Nyt uudessa työpaikassa on uudet käytännöt ja paljon opittavaa, niin onhan se selvä että se vaikuttaa kokonaisuuteen. Vielä kun istuu päivän koneen ääressä, niin jonkinlainen ulkoilu on enemmän kuin toivottavaa. Sen tässä huomasin, että vaikka yleensä rakastan tehdä käsitöitä, niin nyt en ole vähään aikaan ottanut kudinta käteen. Ja koska keskeneräisiä käsitöitä löytyy nurkista, joten oletan että kohta pääsen niissäkin eteenpäin.

Välillä tuntuu, että sitä aiheuttaa itselleen hurjat paineet, kun miettii mitä kaikkea pitäisi tehdä. Vaikka tärkeämpää kai olisi olla iloinen siitä, että käy lenkillä eikä vain murehtia sitä, että pyöräily tai uinti on tekemättä... Ehkäpä olisi aika kaivaa keväinen juoksuohjelma sähköpostin syövereistä ja alkaa noudattamaan sitä. Kyllä se siitä ja näillä eväillä taas eteenpäin uuteen viikkoon.  :)