Koronakaranteeni - mikä ihana tekosyy

Arki on jälleen kotona - nyt ei tarvitse edes haaveilla minkäänlaisesta matkailusta. Harvoin osaa arvostaa hetkeä kun saa laittaa pyykkikoneen peseytymään, suunnitella ruokalistaa tai vaikkapa leipoa leipää hapanjuureen. Huippua! Myös levypainot ja käsipainot ovat löytäneet tiensä olohuoneeseen ja miten helppoa onkaan tehdä yksi sarja hauiskääntöjä tai vipunostoja... Samat painot ovat aiemmin pysytelleet kiltisti piiloissaan. Sosiaalinen media pukkaa yhtä jos sun toista jumppaohjetta ja yllytyshulluna niitä tulee jopa testailtua. Ja nämä siis ihan vain ohimennen, ei tule suorituksia tallennettua. Sama pätee leuanvetoon. Harmi kun ei kotona ole tankoa, mutta ulkoa löytyy siihenkin mahdollisuuksia.

Viime viikolla sähköpostiin tupsahtanutta juoksutreeniohjeistusta olen noudattanut orjallisesti. Hommaa tietysti helpotti se, kun sain päivitettyä suuntooni juoksun sykerajat ja keskustelemaan sen polarin H10-sykevyön kanssa. Pelkkä rannesykemittaus on näyttänyt vähän "sinnepäin"-tuloksia etenkin hiihtäessä, enkä nyt ihan hirveästi sen juoksulukemiinkaan luota, enemmän sellaisena suuntaa-antavana. Tästä voi toki olla montaa mieltä.

Sunnuntain pitkiksellä olikin haasteena pitää syke riittävän alhaisena. Menomatkalla myötätuuli joudutti vauhtia, mutta puolessa matkassa sainkin vastatuulen ja samalla hyytyi vauhti ja sykekin meinasi karkailla. Kuitenkin kokonaisuudessaan 94% lenkistä meni pk-sykealueilla ja 6% vähän yli. Illalla oli vielä tankoilua ojelmassa, mutta kuivan ihon takia pito oli todella heikkoa. Aloin muutaman vuoden tauon jälkeen taas treenailemaan lippu- eli flag-pitoa. Aika paljon on vielä tekemistä.

"Kun missään ei voi käydä" - olemme siis monen muun suomalaisen tavoin ulkoilleet enemmän. Ja osin myös siitä syystä, että olen itse ollut kotona. Tiistaina kävimme töiden jälkeen Koitelin upeissa maisemissa paistamassa makkaraa, lauantaina Kastellin jätinkirkkoa ihmettelemässä. Alempana kuvia niin Koitelista kuin Pattijoeltakin.

Vaikka koronakaranteenin - vai pitäisikö sanoa rajoitteiden - varjolla tulee tehtyä asioita, on tapaamis- ym. rajoitteet otettava vakavasti. Siksi käydään kaupassa vain kun se on välttämätöntä - lähinnä tuoreiden kasvisten saatavuuden takia. Eikä me hoksattu hamstrata vessapaperiakaan. Tankoilusalilla desinfiointi on jatkuvaa, ryhmiä ei ole ja käsienpesu on kuivattanut kädet ihan kokonaan. Tututkin jututetaan pyörätien toiselta puolelta. Tärkeintä on nyt saada tämä pandemia loppumaan. Toivottavasti Suomeen ei tule eikä tarvita ulkonaliikkumiskieltoa!

Uusi alku ja pieni katsaus menneeseen

Tervehdys pitkästä aikaa! Kirjoittelin tätä blogia aktiivisesti 2013 - 2018. Nyt on aika aloittaa uudestaan ja palata vähän ajassa taaksepäin...

Kun aloitin blogin, oli työelämässä turbulenssia ja arvomaailma muokkautui uusille urille. Sisältöä tuli liikunnasta ja oman kunnon kehittämisestä eri lajien muodossa. Aiemmin tanssin ja muutama triathlon on tullut tehtynä eri mittaisina. Tanssikengät on viety varastoon jo vuosia sitten. Viime kesänä kävin vielä Tahkon puolimatkan. Tallista löytyy yhä maastopyörä, mantiepyörä ja viimeisimpänä tulokkaana viime kesänä tullut cyclocross. Ja yleispyöränä fatbike. Lenkkareitakin löytyy useammat ja pikku hiljaa niitä on voinut jopa käyttää. Viime vuosiin on sisältynyt myös kaikennäköistä kremppaa niin selän kuin viimeaikaisten jalkaongelmien muodossa.

Viime kesän Tahkon puolimatkan jälkeen liikunta on jäänyt todella vähälle. Ensin plantaarifaskiitti paheni sellaiseen kuntoon, että kävelykään ei onnistunut. Kuntoutusta kummempaa jalalla ei oikein voinut tehdä muutamaan kuukauteen. Ehdin jo heittää toivoni sen suhteen, että koskaan enää kävelisin saati juoksisin. Kun siippa lähti juoksemaan ja sohvalle jumiutuminen ei tehnyt hyvää, niin palasin vuosien tauon jälkeen tankotanssin pariin ihan vaan lihaskuntomielessä. Viime syksystä nyt koronakauden alkuun asti työreissuja on ollut ihan tolkuttomasti, ihan viikoittain. Se taas on vähentänyt liikuntaa, kun on aikaisia aamuheräämisiä ja iltaisin on myöhään kotona. Välillä on käyty lihaskuntoa tekemässä hotellien kuntoiluhuoneissa, välillä on lenkkaritkin olleet mukana. Joskin syksyllä ei kyllä lenkkeilty...

Pikku hiljaa jalka on kuntoutunut ja tämän vuoden puolella on lenkkejä lisätty hitaasti mutta varmasti. Hiihtolomareissulla käytiin Kanarian lämmössä ja useampana aamuna kävin juoksemassa aamulenkin - lämmin teki todella hyvää jalalle, samoin mäkiset maastot pohkeille. Sieltä palattuani hommasin itselleni juoksun valmennusohjelman, että saa jotain rotia tähän liikkumattomuuteen ja ulkomittojen kasvattamisen hillitsemiseksi siihen sisältyi myös ravinto-ohjeistus. Joskin olivat unohtaneet punaviinin ohjeistuksesta.

Nyt on ensimmäinen viikko juoksuohjelmaa menossa. Tiet alkavat jo olla sulia ja suksia en ole tällä viikolla enää käytettänyt. Taitaapi hiihtokausi olla jo aika lopuillaan. Leveärenkaisissa on yhä nastat alla, mutta pikkuhiljaa voisi vaihtaa vähemmän piikkiset ainakin maastopyörään.

Näillä eväillä uuteen aloitukseen. Aurinko paistaa ja kotitoimistossa ollaan koronaa karussa...