Terwamaraton 2020 kisarapsa

Täällä blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa. Ehkä sitä on keskittynyt enemmän oleellisuuksiin kuin niistä kirjoitteluun... 

 

Kesällä ei liiemmälti ollut tapahtumia. Syötetriathlonilla toimin kisakansliassa, siippa kävi sentään perusmatkan siellä. Kesä painottui enemmän juoksutreeniin, sillä ilmoittauduin syksylle siirretylle Terwamaratonille. Olin siitä suht hissukseni, mutta en nyt mitenkään peitellytkään sitä. Aika paljon epäuskoisia ilmeitä näin, kun kerroin ilmoittautuneeni maratonille. Vielä lauantaiaamuna, kun lähtöön oli 15 minsaa aikaa, niin eräs tuttu sanoi "jos pääset maaliin". Jos usko ei ollut itselläkään kovin korkealla, niin ei näemmä muillakaan...

Koska en ole mikään nopea juoksija, niin olin punnitsin kovasti, että lähdenkö 4:30 vai 5 h:n jäniksen perään. Valitettavasti 4:45 jänistä ei ollut. No hetimiten ensimmäisen kilometrin kohdalla katselin vauhtia (alle 6min/km) että 4:30 jänis menee liian kovaa minun tasooni nähden ja hiljensin suosiolla vauhtia. Ensimmäisellä huoltopisteellä otin vähän urheilujuomaa ja kävin vessassa. Edessäni juosseet kaksi miestä katosi sillä aikaa näköpiiristä.

Sen jälkeen n. 7 km:n kohdalla otin geelin ja vettä. Koska mahani ei ole tykännyt geeleistä yhtään, olin varautunut myös kuivalihalla. Jokaisen geelin jälkeen otinkin vähän kuivalihaa pureskeltavaksi. Ja huoltopisteellä tietty vettä. Tässä vaiheessa olin jo aika lailla saavuttanut ne kaksi miestä jotka saivat hyvin etumatkaa vessakäyntini takia.

Kävelin pari pientä ylämäkeä ja ohitin toisen miehistä. Juoksin juomareppuisen miehen perässä ja huomasin, että hänelläkin vauhti vähän seilasi. 15 kilsan kohdalla aiemmin ohittamani mies ohitti minut ja juomareppuinen kaveri meni vessaan. Siinä sitten juoksin yksin.

Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin, vaikka vauhtia olisi voinut vähän kiristää, mutta säästelin toista kierrosta varten. Toisella kierroksella vauhti 6:30 luokkaa, tietysti vähän vaihdellen ja huoltopisteillä kävelin. Ja tietty ne pari ylämäkeä kävelin.

Jossain 27-28 kilsan kohdalla meinasi usko loppua, mutta otin kolan makuisen, kofeiinia sisältävän geelin joka piristi kummasti. Ohitin piakkoin sen miehen, joka oli ohittanut minut aiemmalla kierroksella. Mietin, että tästäkö olen unelmoinut ja nyt elän unelmaani. Kyllä on ihmisellä aika paskat unelmat...

Jossain 33 kilsan kohdalla tuli tuttuja vastaan jotka tsemppasivat. Sillä oli iso merkitys. 8 kilsaa matkaa jäljellä ja otin viimeisen geelin. Selkiä alkoi tulla vastaan, joista osa oli varmaankin puolimaratonin juoksijoita. Yhden maratonilla olevan kanssa vaihdoin pari sanaa, hän oli kävelemässä kun ohitin ja lähti hököttelemään vähänki aikaa samaa matkaa. Hän kertoi, että 4:30 jänis oli juossut sen verran kovaa, että ensimmäiseen kierrokseen oli mennyt aikaa jotain 2:10. Sanoin että huomasin heti alussa jo, että se oli liian kovavauhtinen porukka minulle.

No, menin menojani. Ohittelin juoksijoita. Viimeisellä juomapisteellä otin ihan vähän urheilujuomaa ja vettä. VIRHE! Hyvin pian sen jälkeen alkoi pistämään oikeaan kylkeen ja juoksu muuttui raahustamiseksi. Viimeiset 4 kilsaa oli täyttä tuskaa! 2 aiemmin ohittamaani naista pääsi ohitseni helposti. Jatkoin silti juoksemista (jos sitä enää voi juoksuksi sanoa) muistellessani "kipu kestää vain hetken, luovuttaminen ikuisesti". Lisäksi kisjärjestäjät olivat laittaneet voimaannuttavia iskulauseita reitin varteen kuten "ei auta itku maratonilla" ja "et voi tietää rajojasi jos et ylitä niitä".

Maaliin tulin loppuajassa 4:49:19. Alitin kuitenkin viiden tunnin henkisen aikarajan. Vähän jäi kaivelemaan, että olisiko se 4:45 ollut sittenkin alitettavissa, mutta se menee sitten jossittelun puolelle.

 

Sain myös itsestäni n.18 km:n kohdalla otetun kuvan, jossa askel näyttää aikas keveältä (ja tuntui myös). 

Sää ja varustus

Sadetta riitti alusta alkaen. Päätin juosta pitkähihaisessa paidassa. Ja vaikka osallistumislahjana tuli buffi, niin enpä hoksannut ottaa sitä mukaan. Onneksi siippa löysi autosta vanhan, kulahtaneen buffin, joka kaulassa sitten lähdin taapertamaan. Vaatetus oli sopiva, ainoastaan sormet meinasivat paleltua, vaikka heiluttelin käsiä. Ensimmäisellä kierroksella oikea käsi oli ihan sopivan lämmin, mutta vasen niin kohmeessa, että sillä ei oikein pystynyt edes geeliä avaamaan. Jälkimmäisellä kierroksella molemmat kädet olivat ihan kohmeessa.

Maraton lähti siis 11:00, ja alusta asti sateessa. Kengätkin olivat märät siinä 7 kilsan kohdalla. Välillä oli onneksi pätkiä, ettei satanut lainkaan. Ja kun puolimaraton starttasi 13 aikaan, meinasi välillä jopa aurinkokin pilkistellä. Puolimaratonin juoksijat saivatkin juosta ilman sadetta. Maratonin loppumatkasta taas satoi. Ja vaikka moni sanoi, ettei tuullut niin kyllä tuuli. Se kun ei ollut mikään kiva, kuivattava tuuli vaan ennemminkin viilentävä.

Maratonin jälkeen hörpin maalialueella kahvin, vaihdoin kuulumisia tuttujen kanssa ja sitten olikin jo kiirus lähteä kotiin pesulle.

Palauttelu

Kotona kävin suihkussa ja venyttelin vähäsen. Illalla tosiaan lähdettiin juoksuliikkeen porukan kanssa syömään. Menomatka sujui helposti citybussilla. Kun oli päivän elänyt geeleillä, urheilujuomalla, vedellä ja banaanilla, höystettynä pienoisella määrällä kuivalihaa, olikin jo mukava saada ruokaa. Ravintolan wc:t olivat alakerrassa, eikä portaissa ollut kaidetta, joten vaati melkoista luonteenlujuutta päästä portaat alas.

Sitten käveltiin siipan kanssa kotiin keskustasta, raikas ulkoilma teki hyvää. Illalla kotona iski hirmuinen palelukohtaus ja tuntui, että jalat kramppaavat. Yö meni hieman heikosti, syke oli korkealla ja lonkat olivat kipeähköt. Joka kerran kun muutin asentoa, heräsin.

Siippa oli ostanut pienen samppanjapullon, joten sunnuntaiaamuna sain ihanan samppanja-aamiaisen. Koska lonkkien takia en oikein halunnut kävelemään, niin käytiin sitten pyöräilemässä palauttelumielessä maastopyörillä hitaasti parikymmentä kilsaa.

Muuta

Hengityselimet olivat ilmeisesti aika lujilla juostessa, joten syvään sisäänhengitys meinaa vieläkin vähän ahdistaa ja aiheuttaa yskäreaktion.

Kaiken kaikkiaan olen aika tyytyväinen suoritukseen, erityisesti siihen että asento pysyi suurimman osan matkasta kunnollisena ja juoksu tuntui ihan hyvältä ja jopa kevyeltä! Hiertymiä ei tullut (tai sitten niin pieniä ettei niitä lasketa), kengät toimivat hyvin. Kaiken kaikkiaan hyvin järjestetty ja mukava tapahtuma!